NÄYTTELYT

Taidekeskus Salmelan vuosittaisen kuvataidenäyttelyn pääpaino on monipuolisessa suomalaisessa nykytaiteessa. Kesällä 2023 näyttely on auki 10.6.-13.8. joka päivä klo 11-18.

Historialliseen näyttelyalueeseen kuuluu Salmelan päärakennus sekä Domanderin vanhan pihapiirin apteekki- ja postitalot, palvelijan asunto ja piharakennukset, joissa sijaitsee myös kokoelma kuvanveistäjä Nina Ternon teoksia. Näyttely ulottuu myös Ravintola Kesäheinään, huvimaja Höijeriin sekä puistomaisiin ulkotiloihin. Laajan näyttelyn tutkimiseen on parasta varata ainakin pari tuntia aikaa! Lisätietoja Salmelan alueesta, rakennuksista ja historiasta saat täältä.

Salmelan näyttelyt tunnetaan yhdistelmästä uutta ja vanhaa. Savon suvessa kohtaavat 1900-luvun modernismi ja 2000-luvun vapaammin rönsyävä nykytaide, jonka tekijöinä nostetaan erityisesti esiin nuoria kuvataiteilijoita. Salmela tukee nuoria taiteilijoita laajemminkin: vuosittain palkitaan Salmelan vuoden nuori taiteilija ja talvikaudella päärakennuksen tilat ovat residenssikäytössä.

Kesällä 2023 järjestetään Salmelan kuudes Nuorten kuvataidekilpailu, johon ovat tällä kertaa voineet osallistua sekä suomalaiset että ukrainalaiset taiteilijat. Näyttelyluokkaan valittujen taiteilijoiden teoskokoelmat ovat nähtävissä koko kesän ajan Domanderin alueella. Taidemaalari Marika Mäkelän johtama tuomaristo valitsee näyttelyluokan keskuudesta kilpailun voittajan, joka julkistetaan palkintojenjakotilaisuudessa Puistonäyttämöllä 1.7. klo 15.

Koe taiteen voima ja kauneus taas kesällä 2023 – ainutlaatuisessa Salmelassa.

KESÄN 2023 TAITEILIJAT

5
Björn Weckström
KinoDia 3.8
Raimo Utriainen
Juliana Hyrri Komipäinen koira, akryyli kankaalle 2022
Juliana Hyrri
IMG_2807
Jorma Hautala

KUVATAIDEKILPAILUN NÄYTTELYLUOKKA

Anni_Kristiina_Just_waiting_for_2021_Anni_Kristiina - anni kristiina
Anni Kristiina
Emma Heinonen Dopamine 2021
Emma Heinonen
Aamiaispöytä 2023 - Juliana Hyrri
Juliana Hyrri
Wish I had a Soul - Markus Jäntti-Tuominen
Markus Jäntti
Kansala_Ruma_ankanpoikanen1 - Rosa Kansala
Rosa Kansala
2.Johanna_Lumme_Ensimmainen_tanssi_kuva_1 - Johanna Lumme
Johanna Lumme
Irpin 2022 - Oksana Mykhanko
Oksana Mykhanko
nälkäiset - Outi Piiroinen
Outi Piiroinen
koneen-käyttäjiä_I - Jussi Pirttioja
Jussi Pirttioja
Green & Yellow - Aleksi Puustinen
Aleksi Puustinen
Vaara_2020_Melissa_Sammalvaara_0_WEB - Melissa Sammalvaara
Melissa Sammalvaara
Deserter 2023 HSS
Hermann Sebastian Schultz
Sergii Shaulis 2
Sergii Shaulis
JuliaStrand_Haarikko_2021_keramiikka,puu - Julia Strand
Julia Strand
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Sakari Vinko
Kateryna_Yehorova_Waiting_2023_paper_gouache_57x38cm - Катерина Єгорова
Kateryna Yehorova
Venus PAIN close - Johannes Ylipää
Johannes Ylipää
Lullaby 2021 - Eero Yrjölä
Eero Yrjölä

Taidekeskus Salmela:

Mäntyharjuntie 25

52700 Mäntyharju

Toimisto ja Vuohijärven luonto- ja kulttuuritalo:

Näkkimistöntie 1

47900 Vuohijärvi

p. 050 3388 114

info@taidekeskussalmela.fi

Facebook Instagram Youtube
© 2023 Taidekeskus Salmela
Scroll to Top

Björn Weckström (s. 1935)

Professori Björn Weckströmin poikkeuksellinen elämäntyö kattaa kansainvälisen uran korutaiteilijana, kuvanveistäjänä, huonekalumuotoilijana, opettajana ja taidemaalarina. Taidekeskus Salmelassa Weckström esittelee kokoelman veistoksellisia, purjekankaille toteutettuja maalauksia sekä katsauksen häkellyttävän monipuoliseen tuotantoon veistotaiteen parissa. Veistosten materiaalit vaihtelevat lasista pronssiin ja marmoriin, ja kokoelma käsittää reliefejä, suuria patsaita, lasihahmoja sekä pienempiä figuureja. Näyttelyssä nähdään myös Weckströmin korumuotoilun helmiä vuosikymmenten varrelta Kalevala Korun kokoelmasta.

Weckströmin ilmaisun kieli liikkuu abstraktista taiteesta yksilölliseen tulkintaan realismista. Luonto ja mytologia ovat toistuvia innoittajia, ja purjekankaat kertovat taiteilijan rakkaudesta merenkäyntiin, mutta toisaalta Weckström jäsentää aihe- ja materiaalivalintojensa kautta nimenomaan teknologista, sirpaleista nykyaikaamme.

Monumentaalisuudesta ja muotokielen puhtaudesta huolimatta Weckströmin teoksissa on sensuelli ulottuvuus, joka puhuttelee silmän lisäksi tuntoaistia. Kosmologinen alkuvoima ja inhimillinen lämpö värähtelevät teoksissa yhtä aikaa; taiteilija tulkitsee elämän suuria myyttejä ja yksilön maailmaa muovaavia voimia väkevästi ja laajalla katseella.

Raimo Utriainen (1927-94)

Professori Raimo Utriainen oli suomalaisen modernin kuvanveistotaiteen keskeinen uudistaja. Hän toteutti nelisenkymmentä julkisten tilojen teosta ja oli sukupolvensa menestynein ja kansainvälisin monumenttiveistäjä.

Utriainen uudisti veistotaidetta sekä esteettisesti että teknisesti. Hän aloitti uransa perinteisillä kuvanveistomenetelmillä, mutta siirtyi 1970-luvun alussa teollisiin materiaaleihin ja valmistusmenetelmiin. Hänen omaperäiseksi tekniikakseen muodostuivat alumiini- tai terässäleistä kootut teokset, joiden ilmaisu eteni voimakkaista liikkeen vaikutelmista vähitellen kohti täydellistä selkeyttä ja hiljaisuutta. Veistosten muodon rikkaus kasvaa perusosien yhdistelyssä syntyvistä uusista hahmoista ja merkityksistä. Suoran viivan alkeiselementin vaihtelumahdollisuudet ovat rajattomat.

Utriainen oli opiskeluajoistaan lähtien kiinnostunut kansainvälisestä taiteesta ja matkusti paljon. Hän toteutti julkisia veistosmonumentteja paitsi eri puolille Suomea myös Ruotsiin, Norjaan, Israeliin ja Japaniin. Salmelan näyttelyssä on esillä myös harvemmin nähtyä Utriaisen maalaustaidetta, joka luo kiinnostavan kontrastin veistosten pelkistetylle kielelle.

Juliana Hyrri (s. 1989)

Juliana Hyrri on helsinkiläinen kuvataiteilija, sarjakuvantekijä ja kuvittaja sekä Taidekeskus Salmelan kesän 2023 Nuori taiteilija. Hän kuuluu myös Nuorten kuvataidekilpailun näyttelyluokkaan.

Hyrrin taiteellinen työ käsittää maalauksia, kollaaseja, tekstiilitaidetta ja installaatioita. Yksi työskentelyn punaisista langoista on tilallinen leikki ja illuusio: kollaasit ja maalaukset kuvaavat huoneita, joiden perspektiivit vinoutuvat mahdottomiksi, ja kolmiulotteiset teokset luovat tiloja näyttelytilan sisälle. Tilallisen kerrostumisen ohella Hyrrin teoksissa kerrostuu aika: historian laskokset näyttäytyvät esineinä, esteettisinä viittauksina ja väreinä, joissa katsoja voi tunnistaa eri aikakausia (myös omamme) ja niiden visuaalista kulttuuria lähes suoraan tallennettuina.

Kaleidoskooppisesta vaikutelmasta syntyy kuin varkain nukkekotimainen pysähtyneisyyden tunne, joka tuo näennäisen herkkiin kuviin melankoliaa ja uhkaavuutta. Ovatko huoneet lopulta sellaisia, joissa haluaisimme viettää aikaa? Kenen osa on istua sisätiloissa esineiden keskellä, kun reaalimaailman todellisuus on toisaalla? Jäsennämme kokemustamme esineiden, estetiikan ja tunnelmien kautta, mutta aika, ympäristö ja muut hallintaamme taipumattomat tekijät ovat vääjäämättä vahvempia kuin elämämme asetelmat.

Maalaukset ovat visuaalisesti näyttäviä. Hyrrin omaleimainen tekniikka, yhdistelmä akvarellimaisia pastellipintoja, siveltimen liikkeen näkyviin jättävää huolettomuutta ja taustaan sijoitettuja karamellivärisiä objekteja, kutsuu silmän aina uudestaan sukeltamaan kankaalle muodostuvaan tilaan.

Jorma Hautala (s. 1941)

Pro Finlandia -mitalilla palkittu Jorma Hautala on sukupolvensa eturivin modernisteja, joka tunnetaan värikkäistä ja konkretismiin viittaavista maalauksistaan. Taidemaalarin työnsä rinnalla hän on tehnyt veistoksia, käyttögrafiikkaa, arkkitehtuurin värityssuunnitelmia ja julkisen tilan teoksia, sekä kirjoittanut, luennoinut ja opettanut. Hautalan työssä korostuukin taiteilijan toiminta kokonaisvaltaisena käsityöläisenä pikemmin kuin arjen elämän ulkopuolelle asettautuneena yksittäisten ikonisten teosten tekijänä.

Hautalan maalauksilla on useimmiten kaksinaisrakenne; väri vetää katseen syvälle maalauksen tilaan ja aikaansaa hypnoottis-meditatiivisen tuntemuksen, mutta tämän syvän, pehmeärajaisen tilan eteen sijoittuva, nopeatempoisesti kieppuva viivasto palauttaa katseen takaisin maalauksen pintaan ja reaalimaailmaan. Maalaukset ovat yhtä aikaa lähellä ja kaukana, tässä ja tuolla, samaan tapaan kuin maisematila horisonttiin ulottuvine syvyyksineen ja etualan yksityiskohtineen.

Kaksipoolisuus näyttää olevan Hautalan ajattelun perusrakenne. ”Subjektiivinen aines tulkitsee tunnetiloja ja objektiivinen käyttää yleispätevää visuaalista kieltä. Tuloksena on alitajuisen ja järjellisen yhteistyönä syntynyt teos”, hän on kirjoittanut.

Taideteoksen osat saavat merkityksensä ja tehtävänsä kokonaisuudesta, eikä teoksen jakaminen alkuelementteihinsä näin ollen yleensä ole mielekästä. Hautalan maalauksissa syvyyskokemusta luovalla värillä on kuitenkin korostetusti emotionaalinen vaikutus, kun taas usein optisia paradokseja hyödyntävä etualan viivasto antaa vaikutelman älyllisestä konstruoinnista. Värin ulottuvuus houkuttelee alitajuisia tuntemuksia, kun viivateemoilla on tietoinen olemuksensa. Väri viittaa luontoon, viivat edustavat ihmisen älyä ja konstruktioita. Toisistaan erillisinä väri ja viiva synnyttävät elämyksen jazzmusiikille tunnusomaisesta synkooppisesta rytmistä.

Anni Kristiina (s. 1990)

Anni Kristiina työskentelee pääasiassa piirustustaiteen sekä taidegrafiikan parissa. Hänen lyijykynäpiirroksissaan realistinen ilmaisu yhdistyy hienovaraiseen symboliikkaan. Häkellyttävä, täsmällinen piirrostekniikka tuo kuva-aiheet, usein ihmiskehon, lähelle katsojaa. Otteessaan pitävät teokset käsittelevät tunnetiloja, ristiriitoja ja vuorovaikutussuhteista. Usein tarkastelussa on ihmisen ja luonnon suhde.

Anni Kristiina asuu ja työskentelee Lappeenrannassa. Hän valmistui kuvataiteilijaksi Saimaan Ammattikorkeakoulusta 2016 ja suoritti kuvataiteen YAMK-tutkinnon LAB-ammattikorkeakoulussa vuonna 2021.

Emma Heinonen (s. 1990)

Emma Heinosen maalaukset ovat neonvärein kyllästettyjä valveunia. Todellisuuden neutraaliin harmauteen kyllästynyt taiteilija näyttää katsojalle maailman sellaisena kuin sen itse haluaa nähdä – räiskyvän värikkäänä. Vieraantuminen, outous, ajantajun katoaminen ja arjen ”autopilotista’’ havahtuminen ovat kuplivaa psykedeliaa ja linjakasta sarjakuvamaisuutta yhdistävien maalausten temaattisia lähtökohtia. Aiheet esitetään riemun, innon ja villiintymisen kautta, joka värin lisäksi näkyy muotokielen toistuvina kuvioina.

”Jopa luonnossa värit näyttäytyvät minulle paljon kirkkaampina kuin ne todellisuudessa ovat. Uskalias värien käyttö ja muotojen ja maalin rytmin löytäminen on itselleni maalausprosessin mielekkäin ja tärkein osa. Saatan inspiroitua esimerkiksi joidenkin kankaiden ornamenteista. Pikkuhiljaa kuviot alkavat muotoutua yhteen maalauksen aiheen kanssa.”

Emma Heinonen asuu ja työskentelee Turussa. Hän valmistui taidemaalariksi Kankaanpään taidekoulusta vuonna 2014. Heinosen teoksia on ollut esillä Suomessa, Saksassa ja Japanissa.

Markus Jäntti (s. 1994)

Markus Jäntti työskentelee projektikohtaisesti erilaisia tekniikoita – maalausta, videota, 3D-animaatiota, keramiikkaa ja piirtämistä – hyödyntäen. Toisinaan hän tekee yhteistyössä muiden taiteenalojen edustajien kanssa seikkailunhaluisia poikkitaiteellisia tutkimuksia.

Jäntti tarkastelee teoksissaan keski- ja pohjoiseurooppalaisten tarujen kuvastoja, myyttejä ja symboleja, jotka ajan myötä muuttuvat massatuotannon banaaleiksi esineiksi ja menettävät alkuperäisen merkityksensä. Teosten linnat ja puutarhapatsaat ovat symboleita korkea- ja popkulttuurin erilaisille risteyskohdille.

Jäntti opiskeli kuvataidetta Berliinin taideyliopistossa (Universität der Künste) professori Robert Lucanderin luokalla ja taidepedagogiikkaa Helsingin Taideyliopistossa. Hän osallistui New Yorkin Hunter Collegen Studio Art -maisteriohjelmaan vuonna 2018. Vuodesta 2022 lähtien hän on toiminut Berliinin taideyliopistossa kuvataiteen vierailevana lehtorina.

Rosa Kansala (s. 1992)

Rosa Kansala on Rovaniemellä asuva joensuulaislähtöinen kuvataiteilija. Kansala käyttää monipuolisesti eri tekniikoita öljymaalauksesta kierrätysmateriaaleihin, mutta erityisesti keramiikasta on löytynyt tärkeä ilmaisun kanava. Kuvataiteessa Kansalaa kiehtovat tarinalliset, keholliset ja yhteisölliset ulottuvuudet, joita myös Taidekeskus Salmelassa esillä olevat veistokset käsittelevät.

Kansala on toteuttanut kaksi julkista teosta Pohjois-Karjalan keskussairaalalle vuonna 2019. Ensimmäisen yksityisnäyttelynsä hän piti vuonna 2017. Hän opiskelee taiteen maisteriksi Lapin yliopistossa.

Johanna Lumme (s. 1990)

Johanna Lumme on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka työskentelee pääsääntöisesti maalauksen ja piirtämisen keinoin. Hän on valmistunut taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta.

Lumpeen maalaukset syntyvät muistojen ja tunteiden ohjaamana. Lummetta kiehtoo luonnon järjestelmällisyys ja tasapaino ja samalla siihen liittyvä yllätyksellisyys ja voima. Maalauksissaan hän pohtii luonnossa tapahtuvia muutoksia elämän ja kuoleman ikuisessa kiertokulussa ja maalaa teoksiinsa tämän järjestelmän molempia puolia. Lumme tutkii myös maisemassa piilossa olevia yhteyksiä, jännitteitä ja muistoja. Pohjoisen luonto metsineen on aina innoittanut taiteilijaa.

Oksana Mykhanko (s. 1992)

Ukrainalainen muotoilija ja kuvataiteilija Oksana Mykhanko työskentelee pääasiassa grafiikan menetelmin. Kollaasitekniikkaa, tekstiilejä, maalauksia ja digitaalisia välineitä hyödyntävä Mykhanko tutkii teoksissaan yksilön identiteettiä jaetun kulttuurin valossa. Työskentelyn tärkein teema on arkkitehtuuri, joka heijastaa alueellisia, kulttuurisia ja yksilöllisiä eroja. Myös perhehistoriaa voi lukea rakennetusta ympäristöstä.

Salmelan näyttelyssä nähdään teoksia arkkitehtuurin perustustuvasta sarjasta Sodan kartta. Talo symboloi vakautta, jopa ikuisuutta. Talo on kodin kuva. Sarjan teokset näyttävät ihmisten jalkojen alta murenevan perustan.

Oksana Mykhanko on opiskellut Lvivin kansallisessa kuvataideakatemiassa.

Outi Piiroinen (s. 1986)

Outi Piiroinen on joensuulainen kuvataiteilija. Hän kokee itsensä ensisijaisesti piirtäjäksi, vaikka työskenteleekin monipuolisesti erilaisten tekniikoiden parissa ja usein materiaalilähtöisesti. Kun erilaiset hukkamateriaalit tai kierrätystekstiilit päätyvät taiteilijan työpöydälle, ekologisuudesta tulee merkittävä osa taidetta.

Piiroisen aatteet ja elämäntavat heijastuvat myös hänen taiteensa keskeisiin teemoihin. Taiteilija on jo useamman vuoden tarkastellut töissään suomalaisuutta; tapoja ja tottumuksiamme, unelmia, arjen rakentumista sekä yhteiskunnan kehityskulkua. Kriittisen pohdinnan punaisena lankana hän on kuljettanut suomalaisten luontosuhdetta, ja erityisesti sitä, kuinka alati helpomman elämän tavoittelumme heijastuu luonnon hyvinvointiin. Hän tarkastelee teemoja yhtäaikaisesti erilaisista näkökulmista, ja silloin ihmiset ja linnut, luonto ja rakennettu ympäristö sekoittuvat ja sulautuvat yhteen. Lopputulos voi olla absurdi, mutta kiinnittämällä huomiota yksityiskohtiin ja rinnastuksiin, voi kokonaisuuksista usein nähdä lineaarisen aikajanan siitä, mitä olemme tehneet ja mihin lopputulokseen päätyneet paitsi ihmiskuntana, myös arvottaessamme luontoa.

”Teosteni aiheet ovat vakavia, mutten koskaan käsittele niitä liian vakavamielisesti.”

Jussi Pirttioja (s. 1988)

Jussi Pirttioja asuu ja työskentelee Lappeenrannassa. Hänen maalauksensa liikkuvat figuratiivisen ja abstraktin ekspressionismin välimaastossa suodattaen materiaalinsa välittömien kokemusten ja filosofisen pohdinnan kautta. Barokkisesti rönsyilevät kuvat ovat hakeneet innoituksensa urbaanin lähiympäristön spontaaneista rojuasetelmista sekä tekoälyn luoman kuvamassan virheistä ja väärintulkinnoista.

Pirttioja on esiintynyt useissa yhteis- ja yksityisnäyttelyissä vuodesta 2012 alkaen. Hänen teoksiaan on mm. valtion ja Helia-säätiön kokoelmissa. Viimeksi taiteilijan maalauksia nähtiin Salmelassa kesällä 2017 residenssijakson yhteydessä.

Aleksi Puustinen (s. 1990)

Aleksi Puustisen teosten lähtökohtana on materiaali; sen ehdoilla työskennellen taiteilija haastaa tapaamme nähdä ja kyseenalaistaa todellisuuden ja kuvitteellisen maailman rajoja.

Näyttelyssä esillä olevat geometriset abstraktit teokset ovat värin, muodon, viivan ja perspektiivin tutkielmia. Teokset on tehty käsityönä puuntyöstötekniikoilla kierrätysmateriaaleista – vanerista ja värjätystä viilusta. Pääosassa ovat vanhat skeittilaudat (muotoon prässätyt värjätyt viilut), joista teosten värit ovat peräisin. ”Minua kiinnostaa miten tila ja valo ovat vuorovaikutuksessa teosten kanssa ja vaikuttavat niiden havainnointiin. Materiaali luo työskentelyn raamit, kuten ennalta määrätyt värimaailmat ja materiaalin niukkuus, jotka tekevät prosessista erityisen haastavan ja tarkkaa käsityötä vaativan.”

Puustinen asuu ja työskentelee Helsingissä. Monialainen taiteilija on koulutukseltaan puuartesaani sekä muotoilija.

Melissa Sammalvaara (s. 1991)

Melissa Sammalvaara on Helsingissä ja erilaisilla leirinuotioilla työskentelevä, seikkailuista nauttiva taiteilija. Hän luo luonnosta ja sammaleista inspiroituneita moderneja ryijyjä, joissa tarkastellaan tilallisuutta ja nykyihmisen luontosuhdetta erilaisin pinnoin, materiaalein ja tekniikoin. Käsin toteutetut ryijyt ovat runsaan mätäsmäisiä ja muodoltaan vaihtelevia: ne kasvavat seinillä orgaanisina ryppäinä ja levittäytyvät rihmastoineen hellästi mutta määrätietoisesti. Ryijyt toteutetaan käsin kutomalla, tuftaamalla, neulomalla ja solmimalla, ja kuten perinteisissä ryijyissäkin, tekeminen on hyvin hidasta ja huolellista.

Ryijyjen tekemistä voisi kutsua hyvällä syyllä hitaaksi taiteeksi: työ on käsin ryijysolmujen solmimista ja yhteen neliömetriin valmista solmittua ryijyä voi kulua jopa sata tuntia. Suunnittelun, lankojen etsimisen ja solmimisen kanssa yhden ryijyteoksen valmistumisessa kuluukin keskimäärin kuukausi. Työskentelyn hitaudessa välittyy myös sen arvo: taidetekstiilien tekeminen on itsessään vastalause nykyiselle pikakulttuurille ja keino löytää uudestaan hetkeksi kadotettu yhteys ympäristöömme, sen materiaalisuuteen sekä aikaan, joka meitä ympäröi.

Sammalvaara on valmistunut tekstiilitaiteilijaksi Aalto-yliopistosta. Ryhdyttyään vapaaksi taiteilijaksi vuonna 2019 hän on pitänyt useita yksityisnäyttelyitä ja osallistunut ryhmänäyttelyihin sekä Suomessa että ulkomailla. Sammalvaaran teoksia löytyy mm. Valtion taidekokoelmista, Institut finlandaisista, sekä Suomen suurimmasta tekstiilitaiteen kokoelmasta. Tuomas Sopasen tekstiilitaidekokoelmassa olevat teokset ovat mukana tammikuussa auenneessa näyttelyssä Kioton modernin taiteen museossa.

Hermann Sebastian Schultz (s. 1994)

Altistumme päivittäin kuvastolle, joka tavalla tai toisella visualisoi väkivaltaa. Kuvat väkivallasta saavat paljon mediahuomiota ja kiinnostavat. Kaikki tietävät miltä väkivalta näyttää, mutta entä rauha? Miltä se näyttää? Tamperelainen taidemaalari ja yrittäjä Hermann Sebastian Schultz tutkii töissään rauhan eri ilmenemismuotoja.

 

Rauha on yllättävän moniulotteinen, alitutkittu ja usein itsestäänselvyytenä pidetty tila. Käsityksemme rauhasta rajoittuu helposti ”aseellisen konfliktin poissaoloon”. Rauha voi pitää sisällään myös sosiaalista konfliktia ja vihamielisyyttä, mitkä ovat erottamaton osa ihmisyyttä ja ihmisten välistä vuorovaikutusta.

 

Schultz tekee esittävää kuvaa nopeasti ja suuressa mittakaavassa, nykyajan materiaaleja ja työkaluja klassiseen kuvalliseen ilmaisuun soveltaen. Hän maalaa öljyvärimaalauksia sekä muraaleja ja freskoja julkisiin ja yksityisiin kohteisiin. Hänen julkisia teoksiaan on nähtävillä esimerkiksi Tampereella, Vilnassa ja Cotonoussa, Beninissä.

Sergii Shaulis (s. 1985)

Sergii Shaulis on kuvanveistäjä Harkovasta, Ukrainasta. Shaulis yhdistää työskentelyssään perinteisiä metallitekniikoita, kuten valua ja hitsausta, nykyaikaiseen 3D-teknologiaan. Hän tutkii töissään ihmisen sisintä ja pyrkii löytämään lopulliseen teokseen tiiviin muodon, joka symboloi kunkin aiheen olennaisinta olomuotoa. Voimakkaissa, räjähdysherkissä veistoksissa on yhtä aikaa läsnä inhimillinen tunne ja taidokkaasta materiaalinkäsittelystä syntyvä käsitteellinen lataus. Viimeisen yhdeksän vuoden ajan Shaulis on käsitellyt veistoksissaan sotaa. Hänen teoksiaan on yksityisissä kokoelmissa Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Australiassa.

Julia Strand (s. 1986)

Helsinkiläinen Julia Strand tuo Salmelaan sarjan keraamisia veistoksia. Usein Strand yhdistää keramiikan muihin materiaaleihin, kuten puuhun tai metalliin. Kontrastit ja erilaisten materiaalien välille syntyvät vuoropuhelut kiehtovat taiteilijaa – prosessin keskiössä ovat erilaiset pinnat, värien hienovaraiset yhdistelmät sekä kerroksellisuus. Teosten teemat liittyvät usein luontoon ja sen monimuotoisuuteen. Vaikka ilmaisu on usein abstraktia, voi teoksissa nähdä viitteitä kasveista, luonnonmuodoista ja organismeista.

Julia Strand on valmistunut kuvataiteilijaksi Satakunnan ammattikorkeakoulusta Kankaanpäästä pääaineenaan kuvanveisto. Hänen tuotantonsa käsittää myös maalaustaidetta. Vuonna 2022 Strand valmistui taiteen maisteriksi Aalto-yliopistosta.

Sakari Vinko (s. 1994)

Sakari Vinko on taidemaalari Helsingistä. Tiiviisti ladatuissa maalauksissaan hän tutkii ihmistodellisuuden luonnetta, erilaisia kuvallisia allegorioita ja mielikuvia apunaan käyttäen. Hänen esittävä lähestymistapansa juurruttaa teokset maalauksen pitkään historiaan, mutta nykyaikaiset aiheet peilaavat ajankohtaista todellisuutta. Aiheita varjostavat usein eksistentiaalinen paradoksaalisuus, joka kutsuu katsojaa tarkastelemaan ja kyseenalaistamaan. Eräänlainen outous on ominaista Vinkon teoksille. Niissä arkinen kohtaa kohtalokkaan, tuttu vieraan ja orgaaninen synteettisen.

Kateryna Yehorova (s. 1991)

Ukrainalainen kuvataiteilija Kateryna Yehorova tekee taidegrafiikkaan viittaavia guassimaalauksia. Kerronnallinen kuvailmaisu ja illanhämystä ja satukirjoista muistuttava väripaletti luo maalauksiin tunnistettavan ja harmonisen tyylin. Teosten lähtökohta on taiteilijan oma havainto ympäristöstään; usein maalausten maisemat ja tilat ovat tunnistettavia, todellisia paikkoja.

Yehorova asuu Odessan kaupungissa Ukrainassa. Tammikuusta 2023 alkaen hän on ollut residenssissä Taidekeskus Salmelassa.

Johannes Ylipää (s. 1985)

Johannes Ylipää on monialainen digitaiteilija ja säveltäjä. Ylipään matemaattis-filosofis-tekninen ajattelutapa tuottaa omintakeista taidetta algoritmiikan, matematiikan ja tekoälyn keinoin. Tämä taiteellinen tutkimus johtaa aistien integraatioon ja kysymyksiin teknologian ja ihmisen vuorovaikutuksesta.

Näyttelyn teokset hahmottuvat kolmeen ryhmään:

Hybrid Art: miten yhdistää kahden eri taiteilijan työt yhdeksi teokseksi ns. syvää koneoppimista hyödyntäen?

Venus Transformations: realistisen näköisiä, käsin huolella viimeisteltyjä tietokoneveistoksia 3D-kuvaohjelmoinnin ja fysikaalisen valomallinnuksen keinoin.

AI Revolution: taiteilijan ja tekoälyn yhteistyönä syntyneet teokset. Ylipää on kuulunut uraauurtavan OpenAI-yhtiön tekoälykehittäjiin vuodesta 2021. Työskentelyssä hyödynnetyn tekoälyn beta-testivaihe julkaistiin maaliskuussa 2023 – AI Revolution tuo katsojan nähtäville jotain ennenäkemätöntä, mykistävää ja yllättävää.

Eero Yrjölä (s. 1990)

Eero Yrjölä on Helsingissä asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Hän käsittelee taiteessaan kokemusta sukupuolesta, seksuaalisuudesta ja kasvusta. Taiteilijan henkilökohtaiset teokset tuovat esiin satuttavia mutta myös oivaltavia hetkiä menetetystä queer-lapsuudesta. Sekä jaetun ilon että ulkopuolisuuden kokemukset ovat läsnä koskettavalla tavalla.

Yrjölä työskentelee moninaisesti, erityisesti installaation keinoin. Hänen teoksiaan kuuluu Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmiin sekä yksityisiin taidekokoelmiin. Aiemmin hänen taidettaan on ollut esillä muun muassa Turun kaupungin taidemuseo WAMissa, Suomen Tukholman-instituutin galleriassa, Galleria Huudossa sekä Titanik-galleriassa.